Skolioosi lapsilla: syyt, oireet ja paras fysioterapiahoito

Skolioosi lapsilla – tunnista oireet ajoissa ja opi, miten eri hoitomuodot voivat tukea lapsesi selkärangan terveyttä ja kasvua.

Skolioosi

Skolioosi on selkärangan rakenteellinen epämuodostuma, jossa selkäranka kaartuu sivusuunnassa C- tai S-muotoon. Tähän liittyy usein myös nikamien kiertyminen, mikä voi vaikuttaa kehon symmetriaan. Skolioosi ilmenee tyypillisesti lapsuudessa tai nuoruusiässä ja voi edetä nopean kasvun aikana.

Skolioosin vaikeusaste määritetään Cobb-kulmalla, joka mittaa selkärangan kaarevuuden. Jos Cobb-kulma on yli 10 astetta, tilanne luokitellaan skolioosiksi. Lievissä tapauksissa skolioosi ei välttämättä vaadi hoitoa, mutta vaikeammissa tapauksissa se voi aiheuttaa kivuliaita oireita ja liikuntarajoitteita.

Skolioosityypit

Idiopaattinen skolioosi

Yleisin skolioosityyppi, joka kattaa noin 70–80 % kaikista tapauksista. Syytä ei täysin tunneta, mutta geneettiset tekijät voivat vaikuttaa siihen. Idiopaattinen skolioosi jaetaan kolmeen alaluokkaan:

• Infantiili skolioosi (0–3-vuotiaat): Harvinainen muoto, joka voi joskus korjautua itsestään.
• Juveniili skolioosi (4–10-vuotiaat): Tavallisesti etenevä muoto, joka vaatii usein aktiivista hoitoa.
• Adolescenssi skolioosi (11–18-vuotiaat): Yleisin muoto, joka vaikuttaa erityisesti tyttöihin (4:1-suhteessa poikiin).

Synnynnäinen skolioosi

Synnynnäinen skolioosi johtuu selkärangan rakennepoikkeamista, jotka muodostuvat jo sikiökehityksen aikana. Tämä skolioosityyppi voi edetä nopeasti ja vaatii yleensä varhaista hoitoa, joskus myös leikkausta.

Neuromuskulaarinen skolioosi

Tämä skolioosityyppi liittyy neurologisiin tai lihassairauksiin, kuten aivohalvaukseen, lihasdystrofiaan tai selkäydinkohjuun. Lihasten epätasapaino aiheuttaa progressiivisen ja usein vakavan skolioosin.

Syndrominen skolioosi

Tämä tyyppi ilmenee geneettisten sairauksien, kuten Marfanin oireyhtymän, Ehlers-Danlosin oireyhtymän tai neurofibromatoosin yhteydessä. Näillä sairauksilla on vaikutusta tukikudoksiin, mikä voi edistää skolioosin kehittymistä.

Esiintyvyys

Skolioosi on yleinen tila, jota esiintyy noin 2–3 %:lla lapsista ja nuorista. Se diagnosoidaan useimmiten 10–15 vuoden iässä, ja sen eteneminen on nopeinta kasvupyrähdyksen aikana. Tytöillä on suurempi riski kuin pojilla saada etenevä skolioosi.

Neuromuskulaarinen ja synnynnäinen skolioosi ovat harvinaisempia, mutta ne etenevät usein nopeasti ja vaativat varhaista lääketieteellistä hoitoa.

Riskitekijät

Perinnölliset tekijät

Tutkimukset osoittavat, että idiopaattinen skolioosi on osittain perinnöllinen. Jos vanhemmalla on skolioosi, lapsen riski saada sama sairaus kasvaa noin 20 %.

Nopean kasvun vaiheet

Skolioosi etenee usein nopeiden kasvupyrähdysten aikana, erityisesti murrosiässä, jolloin hormonimuutokset voivat vaikuttaa selkärangan kehitykseen.

Lihasten epätasapaino

Lihasheikkous ja heikko keskivartalon tuki voivat lisätä skolioosin riskiä tai pahentaa sen etenemistä.

Tukikudoksen sairaudet

Sidekudossairaudet, kuten Marfanin oireyhtymä, voivat aiheuttaa epävakautta selkärangassa ja johtaa skolioosiin.

Neurologiset sairaudet

Lihasdystrofia, aivohalvaus tai selkäydinvammat voivat aiheuttaa lihasten heikkoutta ja johtaa vakavaan ja nopeasti etenevään skolioosiin.

Oireet

Skolioosin oireet vaihtelevat kaarevuuden asteen ja skolioosityypin mukaan. Yleisimpiä oireita ovat:

Kehon epäsymmetria

Skolioosin varhaisia merkkejä ovat kehon epäsymmetrisyydet, kuten:

• Erikorkuiset hartiat
• Toinen lapaluu ulkonee enemmän kuin toinen
• Epäsymmetrinen vyötärö tai lantiolinja

Kylkikaaren epätasapaino

Vaikeammissa skolioositapauksissa rintakehä voi kiertyä, jolloin toisella puolella on näkyvä kylkikaaren pullistuma.

Selkäkivut

Vaikka lapsilla skolioosi ei aina aiheuta kipua, jotkut voivat tuntea:

• Alaselän tai yläselän paikallista kipua
• Lihaskireyttä ja väsymystä
• Kipua pitkäaikaisen istumisen tai seisomisen jälkeen

Tasapainon ja koordinaation heikkeneminen

Skolioosi voi vaikuttaa kehon tasapainoon ja koordinaatioon, ja joillakin lapsilla voi olla epäsymmetrinen kävelytyyli.

Hengitysvaikeudet

Vaikeissa skolioositapauksissa rintakehän liikkuvuus voi olla rajoittunut, mikä voi johtaa heikentyneeseen keuhkofunktioon ja hengenahdistukseen fyysisen rasituksen aikana.

Diagnoosi

Skolioosin diagnosointi lapsilla perustuu perusteelliseen kliiniseen tutkimukseen ja kuvantamismenetelmiin. Varhainen toteaminen on tärkeää, jotta voidaan estää kaarevuuden eteneminen ja mahdolliset komplikaatiot.

Kliininen tutkimus

Kouluterveydenhuollossa skolioosin seulonta on osa säännöllisiä terveystarkastuksia. Terveydenhoitaja tai lääkäri arvioi lapsen selän asentoa ja symmetriaa. Yksi yleisesti käytetty menetelmä on Adamsin eteentaivutustesti, jossa lapsi kumartuu eteenpäin suorilla jaloilla. Tämä asento korostaa mahdollisia selkärangan epäsymmetrioita, kuten kylkikaaren kohoumaa, mikä voi viitata skolioosiin.

Skoliometri on työkalu, jota käytetään mittaamaan selän kiertymistä eteentaivutustestin aikana. Jos skoliometrin lukema on yli 6 astetta, se voi viitata skolioosiin, ja lisätutkimukset ovat aiheellisia.

Kuvantamistutkimukset

Jos kliininen tutkimus herättää epäilyn skolioosista, seuraava vaihe on röntgenkuvaus. Röntgenkuvissa määritetään selkärangan kaarevuuden aste Cobb-kulman avulla. Cobb-kulma mittaa kaarevuuden suuruuden, ja sen perusteella arvioidaan skolioosin vakavuus:

• Alle 10 astetta: Ei skolioosia, vaan selkärangan normaalia vaihtelua.
• 10–24 astetta: Lievä skolioosi, yleensä seuranta riittää.
• 25–40 astetta: Keskivaikea skolioosi, korsettihoito voi olla tarpeen.
• Yli 40 astetta: Vaikea skolioosi, leikkaushoitoa harkitaan.

Anamneesi

Potilaan sairaushistoria eli anamneesi on olennainen osa diagnoosia. Lääkärin tulee selvittää:

• Perinnölliset tekijät: Onko suvussa esiintynyt skolioosia?
• Kasvuvaihe: Onko lapsella ollut nopeita kasvupyrähdyksiä?
• Oireet: Onko lapsella selkäkipuja, lihasheikkoutta tai muita oireita?

Anamneesin avulla voidaan myös sulkea pois muut mahdolliset syyt selkärangan kaarevuudelle, kuten neurologiset tai lihassairaudet.

Hoito

Skolioosin hoito lapsilla riippuu kaarevuuden asteesta, lapsen iästä ja jäljellä olevasta kasvupotentiaalista. Tavoitteena on estää skolioosin eteneminen ja ylläpitää lapsen normaali toimintakyky.

Seuranta

Lievissä skolioositapauksissa (Cobb-kulma alle 25 astetta) riittää usein säännöllinen seuranta. Lasta seurataan 4–6 kuukauden välein kliinisillä tutkimuksilla ja tarvittaessa röntgenkuvauksilla. Seurannan tarkoituksena on havaita mahdollinen kaarevuuden eteneminen ajoissa, jotta hoito voidaan aloittaa tarvittaessa.

Korsettihoito

Keskivaikeassa skolioosissa (Cobb-kulma 25–40 astetta) ja silloin, kun lapsella on merkittävästi kasvua jäljellä, käytetään usein korsettihoitoa. Korsetin tarkoituksena on estää skolioosin eteneminen. Korsetti valmistetaan yksilöllisesti potilaan mittojen mukaan, ja sen käyttöaika vaihtelee skolioosin tyypistä riippuen:

• Päiväkorsetti: Käytetään vähintään 20 tuntia vuorokaudessa.
• Yökorsetti: Käytetään vain öisin.

Korsettihoito jatkuu yleensä siihen asti, kunnes lapsen pituuskasvu on päättynyt.

Leikkaushoito

Vaikeissa skolioositapauksissa (Cobb-kulma yli 45 astetta) tai silloin, kun korsettihoito ei ole ollut tehokasta, harkitaan leikkaushoitoa. Leikkauksen tavoitteena on korjata selkärangan kaarevuus ja estää sen eteneminen. Leikkausmenetelmiä ovat muun muassa:

• Selkärangan luudutusleikkaus: Nikamien yhdistäminen toisiinsa metallisten implanttien avulla.
• Kasvua sallivat menetelmät: Käytetään erityisesti pienillä lapsilla, jolloin selkärangan kasvu voi jatkua leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen jälkeen tarvitaan yleensä fysioterapiaa, jotta lapsi palautuu normaalin toiminnan pariin.

Fysioterapia

Fysioterapia on tärkeä osa skolioosin hoitoa. Vaikka fysioterapia ei suorista rakenteellista skolioosia, se auttaa vahvistamaan selän ja vartalon lihaksia, parantamaan liikkuvuutta ja vähentämään kipua. Fysioterapeutin ohjaamat harjoitteet voivat sisältää:

• Keskivartalon lihasten vahvistaminen: Parantaa selkärangan tukea.
• Asentoharjoitukset: Auttaa korjaamaan kehon epäsymmetrioita.
• Hengitysharjoitukset: Parantaa keuhkojen toimintaa erityisesti rintarangan skolioosissa.

Fysioterapia suunnitellaan yksilöllisesti lapsen tarpeiden mukaan.

Skolioosispesifit harjoitteet

Skolioosispesifit harjoitteet ovat erityisesti skolioosipotilaille suunniteltuja harjoitusohjelmia, jotka tähtäävät selkärangan kaarevuuden hallintaan ja kehon symmetrian parantamiseen. Näitä harjoitteita ovat esimerkiksi:

• Schroth-menetelmä: Saksalainen menetelmä, joka keskittyy kolmiulotteiseen hengitykseen ja asentoharjoituksiin.
• SEAS-menetelmä (Scientific Exercise Approach to Scoliosis): Italialainen menetelmä, joka painottaa aktiivisia korjaavia liikkeitä ja tasapainoharjoituksia.

Konservatiivinen hoito

Konservatiivinen hoito on ensisijainen lähestymistapa lievän tai keskivaikean skolioosin hallintaan. Sen tavoitteena on vähentää kaarevuuden etenemistä ja parantaa potilaan elämänlaatua. Konservatiiviset hoidot voivat sisältää seurannan, korsettihoidon ja fysioterapian.

Fysioterapeuttiset menetelmät

Fysioterapia on keskeinen osa skolioosin konservatiivista hoitoa. Se voi auttaa vahvistamaan keskivartalon lihaksia, parantamaan kehonhallintaa ja lievittämään mahdollisia oireita. Fysioterapialla ei voida suoristaa selkärankaa, mutta se voi tukea konservatiivista hoitoa ja ehkäistä kipuja.

Esimerkkejä fysioterapeuttisista harjoitteista

• Schroth-menetelmä
  Tämä erityinen harjoittelumuoto keskittyy hengitystekniikoihin, posturaaliseen korjaukseen ja lihasten vahvistamiseen. Se voi auttaa vähentämään skolioosin vaikutuksia ja parantamaan kehon symmetriaa.
• Core-vahvistusharjoitukset
  Skolioosipotilailla keskivartalon lihasten epätasapaino on yleistä. Harjoitteet, kuten lankku, selkälihasten aktivointi ja tasapainoharjoitukset, voivat auttaa parantamaan lihaskoordinaatiota ja selän tukea.
• Asymmetriset venytykset ja liikkuvuusharjoitukset
  Skolioosissa tietyt lihasryhmät voivat olla jäykempiä tai heikompia. Asymmetriset venytykset ja liikkeet voivat auttaa vähentämään kehon epätasapainoa.

Ehkäisy

Vaikka skolioosia ei aina voida estää, tietyt toimenpiteet voivat auttaa vähentämään riskiä tai hidastamaan sen etenemistä.

• Aktiivinen elämäntapa: Monipuolinen liikunta, kuten uinti, pilates ja jooga, voi auttaa vahvistamaan selän tukilihaksia.
• Hyvä ergonomia: Istuma-asennon ergonomia ja repun oikeaoppinen kantaminen voivat auttaa ehkäisemään selkärangan kuormitusta.
• Varhainen diagnosointi: Säännölliset terveystarkastukset ja ortopedin seuranta voivat auttaa havaitsemaan skolioosin varhaisessa vaiheessa.

Kuinka voin auttaa itseäni?

Skolioosia sairastava voi tukea selkänsä terveyttä päivittäisillä toimilla:

• Säännöllinen fysioterapia ja harjoittelu voivat auttaa vahvistamaan selkärangan tukilihaksia.
• Tietoinen ryhdin seuranta voi ehkäistä asennon vääristymiä.
• Riittävä lepo ja unen ergonomia voivat auttaa vähentämään selkäkivun oireita.

Kuinka voin auttaa lastani, jolla on skolioosi?

Vanhemmat voivat tukea lastaan skolioosin hoidossa seuraavilla tavoilla:

• Kannusta lasta liikkumaan aktiivisesti, sillä liikunta voi auttaa parantamaan lihasvoimaa ja tasapainoa.
• Tue korsettihoitoa ja varmista, että lapsi käyttää korsettia lääkärin ohjeiden mukaisesti.
• Tarjoa emotionaalista tukea, sillä skolioosi voi vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja elämänlaatuun.

Usein kysytyt kysymykset

1. Mikä aiheuttaa skolioosin lapsilla?
Useimmiten skolioosin tarkkaa syytä ei tiedetä (idiopaattinen skolioosi). Se voi kuitenkin johtua geneettisistä tekijöistä, neurologisista sairauksista tai rakenteellisista poikkeavuuksista.

2. Voiko skolioosi parantua itsestään?
Lievissä tapauksissa skolioosi ei välttämättä etene, mutta vakavammat tapaukset vaativat hoitoa skolioosin etenemisen estämiseksi.

3. Onko fysioterapiasta hyötyä skolioosin hoidossa?
Kyllä, fysioterapia voi auttaa vahvistamaan lihaksia, parantamaan ryhtiä ja vähentämään kipua, mutta se ei suorista selkärankaa.

4. Milloin leikkaushoito on tarpeen?
Leikkausta suositellaan yleensä, kun Cobb-kulma ylittää 45–50 astetta ja kun kaarevuus etenee edelleen konservatiivisesta hoidosta huolimatta.

5. Voiko skolioosia sairastava lapsi elää normaalia elämää?
Kyllä, useimmat skolioosipotilaat voivat elää täysin normaalia ja aktiivista elämää oikean hoidon ja seurannan avulla.

⚠️ Kaikki terveyteen liittyvät tiedot ja suositukset perustuvat ammattitaitoisen fysioterapeutin ja kinesiologin kokemukseen, jolla on useiden vuosien kliininen kokemus sekä kansainvälisesti että paikallisesti. Nämä neuvot on tarkoitettu yleisen hyvinvoinnin ja kuntoutuksen tueksi, mutta ne eivät korvaa lääkärin arviota.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja hoitoihin tai harjoituksiin reagointi voi vaihdella. On erittäin suositeltavaa kääntyä lääkärin tai terveydenhuollon ammattilaisen puoleen ennen uuden hoidon, harjoitteluohjelman aloittamista tai terveysrutiinien muuttamista.
Nämä ohjeet on tarkoitettu ainoastaan koulutus- ja tiedotustarkoituksiin.

Lähteet

• Schreiber, S., Parent, E. C., Khodayari Moez, E., Hedden, D. M., Hill, D. L., Moreau, M. J., & Southon, S. C. (2015). The effect of Schroth exercises added to the standard of care on the quality of life and muscle endurance in adolescents with idiopathic scoliosis—An assessor and statistician blinded randomized controlled trial. PLOS One, 10(8). Saatavilla: https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0135878
• Monticone, M., Ambrosini, E., Cazzaniga, D., Rocca, B., Ferrante, S., & Fiorentini, C. (2016). Active self-correction and task-oriented exercises reduce spinal deformity and improve quality of life in subjects with mild adolescent idiopathic scoliosis: Results of a randomised controlled trial. European Spine Journal, 25(10), 3120-3128. Saatavilla: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27695972/