Mikä on Riisitauti? Riisitauti Oireet, Hoito ja Yhteys D-vitamiinin Puutokseen

Mikä on riisitauti ja miten se vaikuttaa lapsen terveyteen? Lue, mitkä ovat riisitaudin yleisimmät oireet, syyt ja mahdolliset hoitomuodot.

Mikä on riisitauti?

Mikä on riisitauti? Riisitauti on lasten luuston kehityshäiriö, joka johtuu useimmiten D-vitamiinin puutoksesta. Tämä puutos estää elimistöä hyödyntämästä kalsiumia ja fosforia tehokkaasti, mikä johtaa luiden pehmenemiseen ja epämuodostumiin. Tyypilliset riisitauti oireet ovat muun muassa kaarevat jalat, kasvun hidastuminen, lihasheikkous ja rintakehän epämuotoisuudet. Riisitautia esiintyy erityisesti nopeasti kasvavilla lapsilla, joilla on vähäinen altistus auringonvalolle tai puutteellinen ruokavalio. Varhainen tunnistus ja oikea-aikainen riisitauti hoito – kuten D-vitamiinilisät, kalsiumin saannin parantaminen ja ravitsemuksen korjaaminen – voivat palauttaa normaalin luuston kehityksen. Tässä artikkelissa käsittelemme tarkemmin, mitä riisitauti on, mitkä ovat sen syyt ja miten se voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa.

Biomekaanisesti riisitauti vaikuttaa luiden rakenteeseen ja niiden kykyyn kestää kehon painoa. Kun luut eivät mineralisoidu kunnolla, ne taipuvat helposti kehon painon tai lihasvoimien vaikutuksesta. Tämä voi johtaa muun muassa länkisääriin tai pihtipolviin, jotka ovat tyypillisiä riisitaudin aiheuttamia luuston muodonmuutoksia.

Anatomisesti riisitauti vaikuttaa erityisesti seuraaviin kehon rakenteisiin:

Pitkät luut: Alaraajojen pitkät luut, kuten reisiluu (femur) ja sääriluu (tibia), ovat erityisen alttiita muodonmuutoksille.
Pään luut: Imeväisillä kallon luut voivat olla normaalia pehmeämmät, erityisesti takaraivossa (kraniotabes).
Rintakehä: Riisitauti voi aiheuttaa rintakehän epämuodostumia, kuten riisitautikiehkuroita (kylkiluiden paksuuntumat) ja ulkonevaa rintakehää (kananrinta).
Selkäranka: Selkäranka voi taipua poikkeavasti aiheuttaen kyfoosia (pukamainen selkä) tai lordoosia (liiallinen notkoselkä).
Lantio: Vaikeissa tapauksissa lantio voi litistyä, mikä voi myöhemmin vaikeuttaa synnytystä.

Jos riisitautia ei hoideta ajoissa, se voi johtaa pysyviin luuston epämuodostumiin ja kasvun hidastumiseen.

Esiintyvyys

Riisitauti oli aikaisemmin yleinen sairaus erityisesti teollistuneissa maissa, joissa lapset saivat vähän auringonvaloa. Nykyään tauti on harvinaisempi monissa länsimaissa D-vitamiinilisien ja ravitsemuksen paranemisen ansiosta, mutta se esiintyy edelleen tietyissä riskiryhmissä.

Missä riisitauti on yleisin?

Imeväisillä ja pikkulapsilla (6 kk – 3 vuotta): Nopean kasvun aikana lapsen luusto tarvitsee runsaasti D-vitamiinia ja kalsiumia, minkä vuoksi tämä ikäryhmä on erityisen altis riisitaudille.
Täysimetetyillä vauvoilla: Äidinmaidossa on vain vähän D-vitamiinia, joten ilman lisäravinteita imetetyt vauvat voivat altistua taudille.
Tummemman ihon omaavilla lapsilla: Tumma iho vähentää auringonvalon vaikutusta D-vitamiinin tuotantoon ihossa.
Lapsilla, joilla on rajoitettu auringonvalon saanti: Pohjoisilla leveysasteilla asuvat lapset sekä ne, jotka viettävät suurimman osan ajastaan sisätiloissa tai käyttävät peittävää vaatetusta, ovat riskissä.
Aliravituilla lapsilla: Kehitysmaissa riisitauti johtuu usein laajamittaisesta aliravitsemuksesta ja D-vitamiinin puutteesta.

Vaikka Suomessa riisitauti on harvinainen, yksittäisiä tapauksia esiintyy edelleen erityisesti riskiryhmissä, kuten maahanmuuttajalasten keskuudessa.

Riskitekijät

Useat tekijät voivat lisätä lapsen riskiä sairastua riisitautiin. Nämä tekijät liittyvät usein puutteelliseen D-vitamiinin, kalsiumin tai fosforin saantiin tai imeytymiseen.

D-vitamiinin puutos

D-vitamiini on keskeinen tekijä kalsiumin ja fosforin imeytymisessä suolistosta. Sen puute on yleisin syy riisitaudin kehittymiseen.

Riittämätön auringonvalo: Suomessa pitkät talvet ja vähäinen auringonpaiste voivat johtaa D-vitamiinin puutteeseen.
Tummempi iho: Melaniini vähentää ihon kykyä tuottaa D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta.
Rajoitettu ulkoilu: Lapsilla, jotka viettävät suurimman osan ajastaan sisätiloissa tai käyttävät peittävää vaatetusta, voi olla suurempi riski D-vitamiinin puutteeseen.
Ravinnon puutteet: Jos ruokavalio ei sisällä riittävästi D-vitamiinia sisältäviä elintarvikkeita, kuten kalaa tai D-vitaminoituja maitotuotteita, riski kasvaa.

Kalsiumin puutos

Kalsium on luiden keskeinen rakennusaine. Riittämätön saanti voi johtaa luiden heikentymiseen.

Vähäinen maitotuotteiden käyttö: Lapset, jotka eivät juo maitoa tai käytä muita maitotuotteita, voivat saada liian vähän kalsiumia.
Laktaasi-intoleranssi tai maitoallergia: Nämä voivat rajoittaa kalsiumin saantia ja altistaa riisitautiin.
Ruoansulatuskanavan sairaudet: Esimerkiksi keliakia voi heikentää kalsiumin imeytymistä.

Fosforin puutos

Fosfori on tärkeä mineraali luiden kovettumisessa. Vaikka fosforin puutos on harvinaisempi, se voi esiintyä:

Geneettisissä sairauksissa: Kuten hypofosfatemia, jossa munuaiset poistavat liikaa fosforia.
Munuaissairauksissa: Heikentynyt munuaistoiminta voi häiritä fosforin aineenvaihduntaa.
Vakavassa aliravitsemuksessa: Pitkäaikainen aliravitsemus voi johtaa fosforin puutokseen.

Mikä on riisitauti ja mitkä ovat sen yleisimmät oireet lapsilla?

Riisitauti kehittyy vähitellen, ja sen oireet vaihtelevat lapsen iän ja taudin vaikeusasteen mukaan. Varhainen tunnistaminen ja hoito ovat tärkeitä pysyvien luuston epämuodostumien estämiseksi.

Luuston epämuodostumat

Yksi riisitaudin näkyvimmistä merkeistä on luuston pehmeneminen ja taipuminen:

Länkisääret (genu varum): Alaraajojen luut taipuvat ulospäin.
Pihtipolvet (genu valgum): Polvet osuvat toisiinsa, mutta nilkat jäävät erilleen.
Rintakehän epämuodostumat: Kylkiluiden ja rintalastan liittymäkohdissa ilmenee paksuuntumia, joita kutsutaan riisitautikiehkuroiksi.
Kraniotabes: Imeväisillä kallon luut voivat olla pehmeitä, erityisesti takaraivossa.
Selkärangan kaarevuudet: Kyfoosi (pukamainen selkä) tai lordoosi (liiallinen notkoselkä) voivat kehittyä.
Lantion epämuodostumat: Vaikeissa tapauksissa lantio voi litistyä ja pienentyä.

Lihas- ja kasvuoireet

Lihasheikkous: Riisitauti voi aiheuttaa lihasheikkoutta, mikä vaikeuttaa liikkumista ja tasapainon ylläpitämistä.
Kasvun hidastuminen: Lapsi voi kasvaa normaalia hitaammin ja jäädä ikätovereitaan lyhyemmäksi.
Myöhästynyt motorinen kehitys: Lapsi saattaa oppia istumaan, konttaamaan tai kävelemään normaalia myöhemmin.
Hammaskasvun viivästyminen: Maitohampaat puhkeavat myöhemmin, ja hampaiden kiilteessä voi esiintyä vikoja.

Muut oireet

Kipu luissa ja nivelissä: Pehmeät luut voivat aiheuttaa kipua erityisesti alaraajoissa.
Kouristukset ja lihaskrampit: Vakava kalsiumin puute voi aiheuttaa lihaskramppeja ja hermostollisia oireita.
Heikentynyt immuunijärjestelmä: Joillakin lapsilla esiintyy lisääntynyttä alttiutta infektioille.
Ärtyneisyys ja ruokahaluttomuus: Lapsi voi olla tavallista ärtyneempi ja syödä huonosti.

Varhainen diagnoosi ja asianmukainen hoito ovat avainasemassa riisitaudin komplikaatioiden ehkäisemisessä ja lapsen normaalin kasvun tukemisessa.

Mikä on riisitauti ja miten sairaus diagnosoidaan lapsilla?

Riisitauti on tärkeää diagnosoida mahdollisimman varhain, jotta voidaan estää pysyvät luuston epämuodostumat ja muut komplikaatiot. Diagnoosi perustuu lääketieteelliseen anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen, laboratoriokokeisiin ja kuvantamistutkimuksiin.

Lääketieteellinen anamneesi

Lääkärin ensimmäinen askel diagnoosissa on kattavan anamneesin ottaminen lapsen terveydentilasta ja elintavoista:

Ravintotottumukset: Lääkäri kartoittaa lapsen ruokavalion saadakseen tietoa D-vitamiinin, kalsiumin ja fosforin saannista.
Auringonvaloaltistus: Koska D-vitamiini muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta, on tärkeää arvioida lapsen päivittäistä ulkoilua ja auringonvalon saantia.
Perhehistoria: Joissain tapauksissa riisitauti voi johtua geneettisistä tekijöistä, kuten hypofosfatemisesta riisitaudista.
Sairaudet ja lääkkeet: Tietyt sairaudet (esim. keliakia tai munuaissairaudet) ja lääkkeet voivat heikentää kalsiumin ja D-vitamiinin imeytymistä.

Kliininen tutkimus

Lääkäri suorittaa perusteellisen kliinisen tutkimuksen havaitakseen riisitaudin merkkejä:

Luuston epämuodostumat: Tyypillisiä merkkejä ovat länkisääret tai pihtipolvet, rintakehän epämuodostumat (esim. kananrinta) ja kallon pehmeneminen (kraniotabes).
Lihasten heikkous: Riisitauti voi aiheuttaa lihasheikkoutta, mikä vaikuttaa lapsen motorisiin taitoihin.
Kasvun hidastuminen: Lapsen pituus ja paino arvioidaan verraten ikätovereihin. Kasvun hidastuminen on yleinen merkki riisitaudista.
Hammaskasvun viive: Maitohampaiden puhkeaminen voi olla viivästynyt, ja hammaskiilteessä voi olla vikoja.

Laboratoriokokeet

Verikokeet ovat tärkeä osa riisitaudin diagnosointia:

D-vitamiinitaso (25-hydroksivitamiini D): Matala pitoisuus (<20 ng/mL) viittaa D-vitamiinin puutteeseen.
Kalsium: Laskenut seerumin kalsiumpitoisuus on merkki kalsiumin imeytymisen häiriöstä.
Fosfaatti: Fosfaattipitoisuudet voivat olla alentuneet, erityisesti hypofosfatemisessa riisitaudissa.
Alkalinen fosfataasi (ALP): Kohonneet ALP-tasot ovat tyypillisiä riisitautia sairastavilla lapsilla.
Parathormonin (PTH) taso: Korkea PTH-taso viittaa sekundaariseen hyperparatyreoosiin, joka on seurausta kalsiumin puutteesta.

Kuvantamistutkimukset

Kuvantamistutkimuksia käytetään riisitaudin varmistamiseen ja luuston muutosten arviointiin:

Röntgenkuvat: Tyypillisiä muutoksia ovat luiden kasvulevyjen laajentuminen ja epämuodostumat erityisesti pitkissä luissa, kuten reisiluussa ja sääriluussa.
DEXA-skannaus: Tämä mittaa luiden tiheyttä ja auttaa arvioimaan osteoporoosin riskiä.
Munuaisten ultraääni: Munuaissairauksien poissulkemiseksi voidaan tehdä ultraäänitutkimus, erityisesti jos epäillään fosfaatin erityshäiriötä.

Mikä on riisitauti, ja millainen on sen hoito ja ehkäisy lapsilla?

Riisitauti on hoidettavissa oleva sairaus, ja varhainen hoito voi estää pysyvät vauriot. Hoito perustuu ravintoaineiden puutosten korjaamiseen sekä oireiden lievittämiseen.

Ravintolisät ja ruokavalio

D-vitamiini, kalsium ja fosfori ovat keskeisiä ravintoaineita riisitaudin hoidossa.

D-vitamiini

D-vitamiinilisät ovat riisitaudin tärkein hoitomuoto. Suositeltu annos vaihtelee tilanteen mukaan, mutta usein käytetään 2 000–6 000 IU päivässä 6–12 viikon ajan (https://doi.org/10.1210/clinem/dgaa734).
Hoitokuurin jälkeen siirrytään ylläpitoannokseen, joka on 400–1 000 IU päivässä.
Vaikeissa tapauksissa voidaan antaa korkea-annoksisia D-vitamiini-injektioita lääkärin valvonnassa.

Kalsium

Kalsiumlisät ovat välttämättömiä riisitaudin hoidossa. Suositeltu vuorokausiannos on 500–1 000 mg.
Kalsiumia voidaan saada myös ruokavaliosta esimerkiksi maidosta, juustosta, jogurtista ja vihreistä lehtivihanneksista.

Fosfori

Fosforilisää tarvitaan erityisesti hypofosfatemisessa riisitaudissa.
Fosforilisät yhdistetään usein aktiiviseen D-vitamiiniin (esim. kalsitrioliin) fosfaatin imeytymisen parantamiseksi (https://doi.org/10.3389/fendo.2024.1383681).

Lääkitykset

Joissakin tapauksissa tarvitaan erikoislääkityksiä:

Burosumabi: Käytetään hypofosfatemisen riisitaudin hoidossa. Se estää FGF23-proteiinin toimintaa, mikä vähentää fosfaatin eritystä virtsaan ja lisää veren fosfaattipitoisuutta (https://doi.org/10.3389/fendo.2024.1383681).
Aktiivinen D-vitamiini: Tapauksissa, joissa D-vitamiinin aktivoituminen elimistössä on häiriintynyt, voidaan käyttää aktiivisia muotoja kuten kalsitriolia.

Fysioterapia ja ortopedinen hoito

Fysioterapia on tärkeä osa riisitaudin kokonaisvaltaista hoitoa:

Lihasten vahvistaminen: Fysioterapian avulla vahvistetaan lihaksia, mikä auttaa tukemaan heikentyneitä luita.
Liikkuvuusharjoitukset: Auttaa estämään nivelten jäykistymistä ja parantaa liikkuvuutta.
Ortopediset apuvälineet: Länkisääriä tai pihtipolvia voidaan korjata esimerkiksi ortooseilla.
Kirurginen hoito: Vaikeissa tapauksissa, joissa luuston epämuodostumat eivät korjaudu, voidaan tarvita kirurgisia toimenpiteitä.

Riisitaudin ehkäisy

Ehkäisy on paras tapa torjua riisitauti.

D-vitamiinilisät

Suomessa suositellaan, että kaikki alle 2-vuotiaat lapset saavat 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä.
Erityisryhmille, kuten tummemman ihon omaaville tai niille, jotka saavat vähän auringonvaloa, suositellaan D-vitamiinilisien jatkamista myös 2 ikävuoden jälkeen (https://doi.org/10.1016/j.ekir.2020.03.025).

Auringonvaloaltistus

Auringonvalo on luonnollinen tapa saada D-vitamiinia. Päivittäin 15–30 minuutin auringonvaloaltistus kasvoille, käsivarsille ja jaloille riittää usein D-vitamiinitason ylläpitämiseen.

Tasapainoinen ruokavalio

Lasten ruokavalion tulisi sisältää runsaasti kalsiumia ja D-vitamiinia.
Ruokavaliossa tulisi olla maitotuotteita, kalaa, kananmunia ja D-vitaminoituja elintarvikkeita.

Tietoisuuden lisääminen

Vanhempien ja terveydenhuollon ammattilaisten tulisi olla tietoisia riisitaudin riskeistä ja ehkäisystä.
Neuvoloissa annetaan ohjeita D-vitamiinin käytöstä ja ravitsemuksesta.

Mikä on riisitauti ja miten fysioterapia voi auttaa sen hoidossa?

Fysioterapia on tärkeä osa riisitaudin hoitoa ja kuntoutusta. Se voi auttaa vahvistamaan lihaksia, parantamaan kehon tasapainoa sekä tukemaan lapsen motorista kehitystä. Vaikka fysioterapia ei paranna riisitaudin syytä, se voi merkittävästi auttaa lievittämään oireita ja ehkäisemään luuston epämuodostumia.

Huomio: Seuraavat hoitosuositukset on laatinut sertifioitu fysioterapeutti ja kinesiologi, ja ne on tarkoitettu ainoastaan tiedoksi tukemaan riisitaudin hoitoa. Jokainen tapaus on kuitenkin yksilöllinen. On erittäin suositeltavaa ottaa yhteyttä pätevään lääkäriin tai fysioterapeuttiin tarkan diagnoosin saamiseksi ja yksilöllisen hoitosuunnitelman laatimiseksi.

Fysioterapian hyödyt riisitautia sairastaville lapsille

Lihasvoiman lisääminen: Riisitauti voi aiheuttaa lihasheikkoutta. Fysioterapian avulla voidaan auttaa lihasten vahvistamista erityisesti alaraajoissa ja selässä.
Luuston asentojen korjaus: Fysioterapia voi auttaa ehkäisemään tai lievittämään luuston epämuodostumia, kuten länkisääriä tai pihtipolvia.
Tasapainon ja koordinaation parantaminen: Motoriset taidot voivat kehittyä hitaammin riisitaudin seurauksena. Fysioterapia voi tukea tasapainon ja koordinaation kehittymistä.
Liikkuvuuden ylläpito: Liikuntaharjoitteet voivat auttaa nivelten liikkuvuuden säilyttämisessä ja lihasjäykkyyden ehkäisyssä.
Motorisen kehityksen tukeminen: Fysioterapia voi auttaa lapsia saavuttamaan ikätasolleen sopivia motorisia taitoja, kuten kävelyä ja juoksemista.

Esimerkkejä harjoituksista riisitautia sairastaville lapsille

Fysioterapiaharjoitukset räätälöidään lapsen iän, sairauden vakavuuden ja fyysisen kunnon mukaan. Tässä on joitakin esimerkkejä harjoituksista, jotka voivat auttaa riisitautia sairastavia lapsia:

Silta-harjoitus

Tavoite: Vahvistaa keskivartalon ja pakaroiden lihaksia.
Suoritus: Lapsi makaa selällään polvet koukistettuina ja jalat lattialla. Lasta pyydetään nostamaan lantiota hitaasti ylös, kunnes vartalo muodostaa suoran linjan polvista hartioihin. Asentoa pidetään 5–10 sekuntia ja lasketaan sitten lantio alas. Toista 10 kertaa.

Varpaillenousut

Tavoite: Vahvistaa pohjelihaksia ja parantaa tasapainoa.
Suoritus: Lapsi seisoo suorassa jalat hartioiden leveydellä. Hänet ohjataan nousemaan hitaasti varpaillaan seisomaan, pitämään asennon 5 sekunnin ajan ja palaamaan alas. Toistetaan 10–15 kertaa. Lapsi voi pitää kiinni tuolista tai pöydästä tasapainon tukemiseksi.

Takareisivenytys

Tavoite: Parantaa takareisien lihasten joustavuutta.
Suoritus: Lapsi istuu lattialla jalat suorina edessään. Häntä kehotetaan kumartumaan eteenpäin ja koskettamaan varpaitaan ilman polvien koukistamista. Asentoa pidetään 15–20 sekuntia ja toistetaan 3 kertaa.

Yhden jalan tasapainoharjoitus

Tavoite: Parantaa tasapainoa ja kehonhallintaa.
Suoritus: Lapsi seisoo yhdellä jalalla pitäen tasapainoa 10–15 sekuntia. Harjoitus toistetaan molemmille jaloille 3 kertaa. Harjoitusta voi vaikeuttaa sulkemalla silmät tai käyttämällä pehmeää alustaa.

Nämä harjoitukset voivat auttaa parantamaan lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Harjoituksia tulisi aina tehdä koulutetun fysioterapeutin ohjauksessa parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi.

Mikä on riisitauti ja kuinka vanhemmat voivat auttaa lastaan selviytymään tästä sairaudesta?

Vanhemmat ovat keskeisessä roolissa lapsensa riisitaudin hoidossa ja kuntoutuksessa. Tässä on keinoja, joiden avulla vanhemmat voivat auttaa lastaan:

Huolehdi tasapainoisesta ruokavaliosta

Monipuolinen ja ravinteikas ruokavalio on tärkeä osa riisitaudin ehkäisyä ja hoitoa.

Kalsiumin lähteet: Maito, juusto ja jogurtti ovat hyviä kalsiumin lähteitä.
D-vitamiinia sisältävät elintarvikkeet: Rasvainen kala (esim. lohi, makrilli), kananmunat ja D-vitaminoidut tuotteet voivat auttaa lisäämään D-vitamiinin saantia.
Fosforipitoiset ruoat: Lihatuotteet, pähkinät ja maitotuotteet ovat hyviä fosforin lähteitä.
Tarvittaessa lääkäri voi suositella ravintolisiä, kuten D-vitamiinia tai kalsiumia.

Kannusta turvalliseen auringonvaloon altistumiseen

Auringonvalo auttaa kehoa muodostamaan D-vitamiinia.

Kannusta lasta viettämään aikaa ulkona päivittäin. Noin 10–15 minuutin altistus auringonvalolle riittää useimmille lapsille D-vitamiinitarpeen täyttämiseksi.
Talvikuukausina, kun auringonvaloa on vähemmän, suositellaan D-vitamiinilisien käyttöä.

Edistä liikuntaa ja aktiivisuutta

Liikunta voi auttaa vahvistamaan luita ja lihaksia sekä parantamaan lapsen liikuntakykyä.

Kannusta lasta leikkimään ulkona, osallistumaan liikuntaleikkeihin ja tekemään fysioterapeutin suosittelemia harjoituksia.
Tasapaino- ja koordinaatioharjoitukset voivat auttaa parantamaan lapsen liikkumiskykyä.

Tarjoa emotionaalista tukea

Riisitauti voi vaikuttaa lapsen itsetuntoon, erityisesti jos näkyviä luuston epämuodostumia esiintyy.

Kuuntele lasta ja rohkaise häntä puhumaan tunteistaan.
Anna positiivista palautetta jokaisesta edistysaskeleesta hoidon aikana.
Tue lapsen sosiaalisia suhteita ja kannusta osallistumaan ikätasoisille sopiviin leikkeihin ja harrastuksiin.

Noudata hoitosuunnitelmaa

Yhteistyö lääkäreiden ja fysioterapeuttien kanssa on välttämätöntä.

Varmista, että lapsi saa kaikki tarvittavat vitamiini- ja kivennäislisät lääkärin ohjeiden mukaisesti.
Osallistu säännöllisiin seurantakäynteihin ja pidä huolta, että lapsi tekee fysioterapeutin ohjeistamat harjoitukset kotona.
Pidä yhteyttä hoitotiimiin, jos lapsen tila ei parane odotetusti tai jos uusia oireita ilmenee.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Mikä aiheuttaa riisitaudin lapsilla?
Yleisin syy on D-vitamiinin puute, joka häiritsee luuston normaalia kehitystä.
Mitkä ovat riisitaudin tyypillisimmät oireet?
Oireita ovat muun muassa luiden pehmeneminen, jalan kaarevuus, lihasheikkous ja kasvun hidastuminen.
Voiko riisitaudin parantaa kokonaan?
Kyllä, aikaisessa vaiheessa diagnosoitu riisitauti on usein täysin hoidettavissa oikeilla ravintolisillä ja hoidolla.
Kuinka kauan riisitaudin hoito kestää?
Hoito kestää yleensä 3–6 kuukautta, mutta vaikeammissa tapauksissa kauemmin.
Voiko fysioterapia auttaa riisitautia sairastavia lapsia?
Kyllä, fysioterapia voi parantaa lihasvoimaa, tasapainoa ja motorisia taitoja etenkin lapsilla, joilla on luuston muutoksia.

⚠️ Kaikki terveyteen liittyvät tiedot ja suositukset perustuvat ammattitaitoisen fysioterapeutin ja kinesiologin kokemukseen, jolla on useiden vuosien kliininen kokemus sekä kansainvälisesti että paikallisesti. Nämä neuvot on tarkoitettu yleisen hyvinvoinnin ja kuntoutuksen tueksi, mutta ne eivät korvaa lääkärin arviota.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja hoitoihin tai harjoituksiin reagointi voi vaihdella. On erittäin suositeltavaa kääntyä lääkärin tai terveydenhuollon ammattilaisen puoleen ennen uuden hoidon, harjoitteluohjelman aloittamista tai terveysrutiinien muuttamista.
Nämä ohjeet on tarkoitettu ainoastaan koulutus- ja tiedotustarkoituksiin.

Mikä on Riisitauti? Riisitauti Oireet, Hoito ja Yhteys D-vitamiinin Puutokseen